Only me

Tästä tämän sitte pitäis varmaan lähteä käyntiin. Tarkoituksena oikeastaan on kirjotella huvikseen.
Itsestäni sen verran että olen 25 vuotias lähihoitaja, asustelen Turun seuduilla. Olen avoliitossa mieheni kanssa, ja meillä on koira ja kissa. Harrastan pesäpalloa jo 12 vuotta takana tätä lajia. Huomenna alkaakin uusia kausi ja uudet kujeet lajin parissa.

Tämän hetkisestä elämästäni voisi suurimpana asiana mainita että hain ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaksi, ja vastaus pitäisi tulla ensi kuun lopulla. Sitä odotellessa 🙂 Työn ohellahan se opiskelu olisi ja tulee varmasti olemaan rankkaa ja parisuhdettakin rasittavaa, mutta kolmen vuoden päästä voi sitten sanoakin ylpeänä olevansa sairaanhoitaja. Toivon kyllä todella että pääsisin. Pääsykokeet olivat tossa muutama päivä sitten. En olisi uskonut että soveltuvuus koe meni niin hyvin että 28 parhaan joukkoon mahduin. Jotenkin koe tilanteessa menee ihan lukkoon ja miettii vain jäljellä olevaa aikaa. Kokeen jälkeen olikin sitten tunnin verran odottelemista tuloksista, että pääsikö psykologin haastatteluun. Kyllä se että oma nimi oli listalla niin hieno tunne, siis olin kyllä super ilonen ja ylpeä.. Oli sitten pakko soitella perheen jäsenet välittömästi läpi ja vaan kertoa että pääsi haastatteluun. En ole hetkeen kyllä ollut niin ylpeä itsestäni. Mutta nyt vaan pidetään peukkuja että pääsisin koulun penkille istuskelemaan noin 4 kertaa kuukaudessa 🙂

Toinen tämän hetken kuumista asioista on että ihana pikkusiskoni odottaa vauvaa. Alussahan tuo raskaus on vasta, mutta innoissani olen silti. Ihan ensimmäiseksi kun asiasta kuulin, en ollut niin innoissani, oikeastaan olin aika pettynyt ja tunsin epäreiluutta tiettyjen asioiden takia. Mutta ei elämän kulkua voi suunnitella eikä muiden ratkaisuihin paljon voi vaikuttaa.. Mutta ainakin voin olla hyvä täti 🙂 ja uskon sen olevan poika, kutsunkin sitä jo Elmeriksi <3 ja jos nyt paljastuukin että olisi tyttö niin muutan vain Empuksi.

Eläimistäni kerron sen verran että koirani on 1,5 vuotias suloinen terrieri. Hän on kyllä sellainen sydäntenmurskaaja ettei vielä olis kyllä yhtäkään ketä ei olis tykännyt siitä. Koirulini on hyvin tottelevainen (useimmiten), ei hauku tai eikä ole mitenkään ylivilkas. Se on mulla mukana myös useesti töissä yövuoroissa (olen vanhainkodissa töissä) ja vanhukset tykkäävät kyllä todella. Eläimet ovat kuitenkin terapeuttisia ja koirani rakastaa huomioita.
Kissani on normaali maatiaiskissa, laiska ja pullea 🙂 Nauttii nukkumisesta ja syömisestä. Pomottaa koiraa mennen tullen.

Huomisesta sen verran että tarkoituksena olisi kymmenen vuoden mustan hiusvärin jälkeen värjäyttää kuontalo ruskeaksi. Hieman kyllä jännittää. Musta sopii minulle todella hyvin ja ehkä parhaiten tähän astisista väreistä, mutta kun päänahka on alkanut ilmoittaa että nyt riittää musta väri.

Mutta kirjottelen lisää sitten vaikkapa heti huomenna kunhan pääsen ensin nukkumaan yövuoron päälle ja selviän hengissä hiustenvärjäyksestä 🙂

ADIOS.

Kissa koira vauva sairaanhoitaja